10. maaliskuuta 2017

minä olen oman itseni vanki
 kehä jota kierrän 

minä ja minun ahdistukseni
irrationaaliset ajatukset ja pelot
me elämme symbioosissa

luulisi kai että olisin jo turtunut 
näihin päiviin jolloin päässäni käy sotaa
ilkeät ajatukset
luulisi kai että olisin jo turtunut
tähän pelon tunteeseen
näihin painajaisiin joista herään henkeä haukkoen
luulisi kai

minä olen oman itseni vanki
mutta en vapaaehtoisesti istu aikaani
en vapaaehtoisesti ole näin heikko
herkkä pelokas epävarma
enkä vapaaehtoisesti elä symbioosissa
ahdistukseni kanssa

vaikka olen kai jo tottunut sydämen sykkeeseen
huutavien ajatusten hiljentämiseen
tai siihen että epäilen sinua ja teitä kaikkia

en ajatellut jäädä
en olla vankinani ikuisesti




5. maaliskuuta 2017

huolestuin siitä ettei sinulla ole ominaistuoksua

jos sinä joskus katoat, et tule mistään tuoksusta mieleeni
mutta
muistan sinut siitä kappaleesta jonka tahtiin tanssimme huoneessasi
tai niistä joita kuuntelimme jaetuilla kuulokkeilla sylikkäin
muistan sinut siitä albumista jonka laitoit soimaan ensimmäisenä aamuna kun heräsin viereltäsi
ja siitä seuravaasta jonka soidessa halasit lujasti

ei sinulla tarvitse olla ominaistuoksua
sinä olet musta kahvi ja vinyylien kääntely hitaina aamuina
lämmin syli peiton alla
tupakantuoksu takissa
oluen makuiset suudelmat 
ja yksi uusi viesti puhelimen näytöllä

kyllä sinä jäät mieleeni


30. tammikuuta 2017

kysyt miten voin ja yritän kertoa, etsiä sanoja,
selittää ehkä hieman pahoitellen
siitä kuinka

toisina päivinä
saatan yhtäkkiä valahtaa kylpyhuoneen lattialle
ja itkeä maskarat poskille
niin että menee hetki ennen kuin jalkoihin palaa tunto 
ja silmistä poistuu sumu

ja sitten toisina päivinä
saatan naurahtaa edellisten päivien synkille ajatuksille
ja surullisille tulevaisuudenkuville
sättiä itseäni tunteilusta
ja avata oluen

hajamielisesti taputat olalle ja sanot kyllä se siitä
ja vastaan että vitut se siitä mutta puhut jo omista asioistasi 
etkä ole kuulevinasi
(onnellisuus on asenteesta kiinni)