30. maaliskuuta 2017

valitan vapauden puutteestani usein ja lähinnä itselleni
minä kaipaan vapautta joka tässä maailmassa on mahdollista vain
joskus öisin hiljaista tyhjää katua kulkiessa
se vapaus on huoletonta ja sellaista keveyttä että jos nostaisi jalan voisi astua ilmaan 
ajelehtia kaukaisuuteen
sellaista vapautta ei yksikään ihminen voi antaa tai viedä 
se on luotava itse eikä siihen pysty aina
vain joskus öisin hiljaista tyhjää katua kulkiessa


27. maaliskuuta 2017

sekasortoisessa ajatusmaailmassani kaatuu puita ja ihmisiä
kaatuisin minäkin ellen keittäisi niin monta kupillista kahvia aamuisin
täällä sekasorron keskellä on helppo kävellä pystypäin
ja suoraan
suoraan kohti niitä elämiä jotka olen jättänyt elämättä 
ja kaikkia niitä ihmisiä joita olen jättänyt tervehtimättä
tai niin, 
helppo on kävellä suoraan kotiin ja helpompi kaatua sänkyyn

minun  päässäni on tyyntä vain tuulen keskellä
olen pahoillani että elän tässä sekasortoisessa ajatusmaailmassani
tähän kaoottiseen kotiin kutsuin sinutkin
ja kun lohduttavat sanasi läikkyvät 
olen hetken vaiti
jos sinä joisit kahvin kanssani etkä lähtisi
ja jos pyyhittäisiin muistista kaikki ne kerrat kun en ollut tarpeeksi
ja jos oppisin yhtä sun toista
jos uskoisin itseeni






10. maaliskuuta 2017

minä olen oman itseni vanki
 kehä jota kierrän 

minä ja minun ahdistukseni
irrationaaliset ajatukset ja pelot
me elämme symbioosissa

luulisi kai että olisin jo turtunut 
näihin päiviin jolloin päässäni käy sotaa
ilkeät ajatukset
luulisi kai että olisin jo turtunut
tähän pelon tunteeseen
näihin painajaisiin joista herään henkeä haukkoen
luulisi kai

minä olen oman itseni vanki
mutta en vapaaehtoisesti istu aikaani
en vapaaehtoisesti ole näin heikko
herkkä pelokas epävarma
enkä vapaaehtoisesti elä symbioosissa
ahdistukseni kanssa

vaikka olen kai jo tottunut sydämen sykkeeseen
huutavien ajatusten hiljentämiseen
tai siihen että epäilen sinua ja teitä kaikkia

en ajatellut jäädä
en olla vankinani ikuisesti