4. joulukuuta 2017

niillä kaduilla ei kävellyt kukaan muu

ne kadut olivat minun niin kuin koko vesilammikoista heijastuva kaupunki 
ja täysikuun alla
sunnutaiyönä
mietin kuinka saatoin olla onneton
ja että ehkä joskus kerron näistä ajoista tarinoita jotka päättyvät opetukseen ja toteamukseen siitä että niin oli tarkoitettu

niillä kaduilla ei kävellyt kukaan muu

niillä kaduilla puhalsi suolaton tuuli ja hetken kaipasin mukulakivikatuja
tai junaa johon astua ja lähteä
tai raidetta jolle astua ja lähteä
mutta ne ovat vain ajatuksia ajatuksien takana
katalia ja kurjia, sellaisia joista ei puhuta

niillä kaduilla ei kävellyt kukaan muu ja niitä katuja pitkin kuljin kotiini
ja täysikuun alla 
sunnuntaiyönä
mietin kuinka saatoin olla onneton 
ja että ehkä joskus kerron näistä ajoista tarinoita jotka päättyvät opetukseen ja toteamukseen siitä että niin oli tarkoitettu

24. marraskuuta 2017

keskellä räntäsateita ja kylmiä viimoja  
peilissä silmät on tummat kuin ystävien keuhkot
niiden kaikkien jotka jättävät yksin baaripöytään, juovat tequilan ja kaatavat loput suolat haavoille

joogamatto ilkkuu levitettynä lattialla, 
kirkkaassa värissä ilkkuu koko harmoninen arki ja aamukuuden juoksulenkit kofeiiniton puhdistuskuuri live love laugh
sillä aikaa kun minä  
minä käperryn sänkyyn ja toivon kahden peiton painon tukahduttavan tämän tukaluuden

vaikka huutaisin ääneni kadoksiin ja itkisin itseni kuivaksi
takertuisin lohduttaviin sanoihin
tai illuusioon paremmasta tulevaisuudesta

en jumalauta osaa luottaa siihen
että kävelisin järven poikki vajoamatta
näin painavilla raajoilla olisit sinäkin jo pohjassa




12. lokakuuta 2017

lehdet tarttuvat jalkapohjiin ja mätänevät maahan
ihan kuin ne epäonnistuneet yksilöt 
jotka jättävät kesken yliopiston
ja ne, jotka jäävät sinne huolimatta siitä ettei siinä ole mitään järkeä
siis yliopistossa
tai elämässä 

 enemmän arvostan itseoppineita ja kissoja
vuodesta toiseen ne lehtien pudotessa ja mädäntyessä ja puhjetessa ja kukoistaessa
tarkkailevat maailmaa hievahtamatta 
ja raahautuvat ruokakipolle tai oluen ääreen
eikä kukaan ymmärrä niiden puhetta
mutta fiksuilta ne silti vaikuttavat, joo joo

ja kun lopulta palaa viimeinenkin metsä
ja aurinko on nousemassa enää kaikille muille paitsi meille
nostan hattua niille jotka polttivat itsensä puhki 
ja niille jotka luovuttivat

sekä niille jotka haaveilivat
varsinkin niille jotka haaveilivat