9. lokakuuta 2010

minä mietin yksinäisyyttä sinun matkustaessasi kotiisi
minä mietin miten selvitä ilman rakkaintaan
minuutit muuttuvat tunneiksi ja päivät vuosiksi
vaikka poissaolosi hetket ovat sormilla laskettavissa

minä mietin yksinäisyyttä piiloutuessani mustaan villapaitaani
ja etsin lohtua tuulessa värisevistä ruskalehdistä pilvisen taivaan alla




minä mietin yksinäisyyttä ja pohdin keinoja kestää sitä
katsoessani lapsuudenaikaisia piirrettyjä,
jutellessa äidin kanssa arkipäivän asioista
mietin miten keittää teetä,
kestää hiljaisuus, tai peittää se musiikilla,
miten ehkä uskaltautua illalla kävelemään ylös pispalan harjulle katselemaan kaukana loistavia valoja,
miten uskallus voi kaatua pimeyteen ja sen pelkoon

minä mietin yksinäisyyttä sinun lohduttaessasi kaltoin kohdeltua ystävääsi
ja yritän olla itse kohtelematta itseäni kaltoin






4 kommenttia:

  1. aivan ihania runosia. tästä taisi tulla mun uusi lemppariblogi!
    toivottavasti postailet usein :>

    VastaaPoista
  2. oi kiitos !
    yritän, jos ei itsekriittisyys iske. <:

    VastaaPoista
  3. Kauniita runoja, sinä tosiaan osaat kirjoittaa. Ja tuo viimeinen lause, vau.

    VastaaPoista