22. marraskuuta 2010


olipa kerran pakkasaamu.
paikallisbussin kuljettaja oli vaihtunut vanhasta puliukosta miellyttävästi hymyilevään nuoreen mieheen.
ikkunasta näin,
usva leijui järven yllä.
ihmiset jonossa unisina, äänet haukotuksista naristen pyysivät,
aaamukahvia, 90 senttiä.
minun mukini ympärillä raidalliset lapaset ja kaulaliinan alta pilkottava punainen nenä.
olipa kerran pakkasaamu, jolloin odotin paikallisbussia minuutin liian kauan,
ja olin hukata aivastukseni.
minulla on hellyydenkipeä kissa ja se kissa lämmittää minua kylminä pakkasaamuina.


2 kommenttia:

  1. Sinun kirjoituksesi lämmittävät ainakin minun mieltäni,
    vaikka ulkona onkin kylmä. Pakkasaamuja tulee lisää.

    VastaaPoista