8. joulukuuta 2010

jos minulla olisi kalenteri,
siinä lukisi huomisen kohdalla,
psykiatriselle.
olisin piirtänyt viereen hymyilevät kasvot ja sutannut sivulle musteläiskän tavoin toivon sormenpäistäni.


minun herätyskelloni soi aiemmin kuin pitkiin aikoihin,
se tarkoittaa uneliaita silmiä linja-autossa,
odotuskäytävällä, 
takeltelevia sanoja ja salaisia haukotuksia.


meillä on keittiön ikkunassa punaiset loistavat tähdet ja vastapäätä talo,
jonka yksi ikkuna niin kiehtoo.
kun siellä palaa valo 
ja kokkaa salaperäinen mies.


minulla on ajatus hukassa ja solmussa kuin lankakerä,
saakohan kukaan minusta mitään huomenna irti?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti