3. helmikuuta 2011

Minun silmäni ovat väsyneet tuhlaamaan kyyneliä,
minun silmäni haluavat saada silmäkulmat rypistymään ilosta.

Rintakehäni alle on kehittynyt syöpä.
Joka aamu minä tunnen sen raskaan läsnäolon.
Suihkussa raavin pesusienellä ihoni verelle,
uskon olevani likainen.
Ruuasta noukin pois kaiken mustan, sillä musta on syövän väri.
Kuljen kulahtaneen villapaitani kanssa kotikaupungin katuja pitkin ja välttelen katsomasta ihmisiä, sillä
Minä näen kenen rinnan alla kasvaa syöpä.
Nuo ihmiset eivät tarkkaile ympäristöään, eivät hymyile katusoittajille, eivätkä kurtista kulmiaan kiroileville pikkupojille.
Minä yritän operoida kirurgin veitsellä syöpää rintakehäni alta, kaivan ja kaivan,
tuloksetta.
Minä juon valkaisuainetta värjätäkseni sisälläni kasvavan mustan valkoiseksi,
tunteakseni itseni puhtaaksi ja terveeksi.
Minä hakkaan rintaani vasaralla ja yritän saada sen murtumaan, syövän valumaan säröjen aiheuttamista raoista pois.

Minun silmäni ovat väsyneet tuhlaamaan kyyneliä,
minun silmäni haluavat saada silmäkulmat rypistymään ilosta.

Syöpä rintakehäni alla huutaa uhreja.
Minä pelkään tuntea, sillä olen varma,
syöpä muuttaa sydämeni mukana rakkaani sydämeen ja jää sinne itämään.
Minä en halua levittää syöpääni, en halua mädättää kauniita sieluja, kääntää suupieliä väärinpäin.
Minulle kerrottiin ettei se tartu, että voin ottaa kädestä kiinni ja silti olla yksin syöpäni kanssa, mutta jakaminen kuulemma helpottaisi.
Käskettiin kertomaan, niin ehkä syövän raskas paino kevenisi, ehkä musta muuttuisi pikkuhiljaa harmaaksi,
ja ehkä, jonain päivänä puhtaan vaaleaksi.

Minun syövästäni kärsii minun rakkaani.
Joka ilta se epävarmoin mielin käy nukkumaan, päässä ajatus,
josko syöpä tänä yönä ottaisi omansa.
Ja minä yritän pitää sen aisoissa, yritän rauhoitella ja yritän rakastaa itseäni.
Minä yritän arvostaa minua ja antaa syövälleni vähemmän arvoa.
Ehkä se katoaa, jos sitä ei huomioi.

Minun silmäni ovat väsyneet tuhlaamaan kyyneliä,
minun silmäni haluavat saada silmäkulmat rypistymään ilosta.

Minun syöpääni kutsutaan masennukseksi.

(Jonain päivänä minun kasvoihini uurtuu jäljet silmäkulmiin,
jonain päivänä minä olen niin paljon hymyillyt.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti