2. toukokuuta 2011

kävellessäni aurinkoisella kadulla minun pitää katsoa taakseni,
tarkistaa,
seuraako varjoni minua.

minun oloni on olematon,
ja sitä yritän,
mutta liian usein olen liiaksikin.

iltaisin pääni paholaiset huutavat minulle ilkeitä asioita,
sanovat minun olevan 
häiritsevä,
vaativa, 
takertuva,
hirviömäinen tyttöystävä ja tytär ja ystävä ja ihminen,
enkä minä halua kuulla niitä asioita,
laulan kädet korvilla ja huudan äänien ylitse,
mutta aina ne voittavat.


hetki sitten kävelin kadulla ja toivoin,
että se varjo olisi kerrankin kadonnut.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti