29. syyskuuta 2011

helsinkiläisen ystävän yllätysvierailu toi hymyn kasvoille
sekä kertakäyttökamerani filmin täyttyminen.

vaikka välillä syksy meinaa viedä mukanaan,
on hyvä istua parvekkeella vilttiin kääriytyneenä,
hiljaa savua ulos puhallellen.

välillä minä ihmettelen miksi melankolia haluaa niin sitkeästi istua olallani, 
mutta toisaalta, en minä kai olisi minä jos ei istuisi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti