30. lokakuuta 2011

tänään pikkuveljen kanssa katsottiin ikkunasta isää,
se istui ihan hiljaa sohvalla ja tuijotti tyhjyyteen, telkkari sen edessä oli kiinni.
minun teki mieli itkeä.

näinä päivinä kyyneleet ei tule ennen yötä ja sitä hetkeä kun kaikki nukkuvat eikä silloin ole lohduttajaa.

3 kommenttia:

  1. ihania kaihoisia ajatuksia. ihan itsekin herkistyn.

    VastaaPoista
  2. Ja se isä ei voi olla ihmettelemättä, kuinka ihana tyttölapsi hänellä on. Ja ihmetyksen keskellä isän silmät kostuvat, mutta sitä tyttö ja pikkuveli eivät näe. Ja kuitenkin isä tietää, että tyttö ja tytön pikkuveli tuntevat saman kosteuden. Ja niin on hyvä. Vaikka silmät kostuvat.

    VastaaPoista