17. joulukuuta 2011

pukeudun peuramekkoon,
vaikka vietänkin päiväni pimeässä ahtaassa epätoivoa huutavassa arkussa.
käyn suihkussa vaikka valun veden mukana viemäriin,
vaikka  mustuus sisältäni ei peseydy pois.



minun sydämen ääni vaimentuu ja hengitys katkeilee,
vähän väliä tarkistan,
olenko vielä elossa, olenko vielä.




2 kommenttia:

  1. ihana teksti. ja toi olotila kuulostaa niiin tutulta

    VastaaPoista
  2. kiitos!
    (voi ei, toi olotila on kamala)

    VastaaPoista