15. joulukuuta 2011

tekisi mieli kirjoittaa kerrankin rehellisesti, kaunistelematta ja vääntelemättä, mutta en minä voi.
jätän pahan olon itseni  sisään, puren rystysiä ja yritän olla huutamatta.
näinä päivinä en nouse ennen pimeää ja se pimeys on niin kamalan vangitsevaa.

miten minä tähän jouduin,
jälleen kerran.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti