10. tammikuuta 2012

rautatieasemalla,
ja minä tarkastelen ihmisiä.
ne kiiruhtavat laukkujensa kanssa
ja minä voin aistia sen tunnelman,
lähdön.
saatan ystäväni junaan ja kun kävelen bussipysäkille odottamaan kotiin vievää bussiani,
kirpeä pakkanen nipistelee poskiani ja myöhäisillan suurena mollottava kuu saa minut hyvälle mielelle.

4 kommenttia:

  1. ihana teksti, tää sun blogi on jotenkin niin herkkä, tykkään :)

    VastaaPoista
  2. kiitos linnea :>

    (kiva kun tykkäät!)

    VastaaPoista
  3. Oi kiitos niin paljon! Valaisit päiväni.
    Ihana, että on sinunlainen ihminen, joka ei kavahda alastomuutta. Sehän on vain täysin luonnollista, enkä ymmärrä mikä siinä on joillekin niin outoa ja kamalaa. Ja minäkin olen suuri alastontaiteen ystävä. ^^

    Tämä tarina on kaunis, niin kuin sinun kaikki muutkin. Minä rakastan lähdön tunnelmaa. Voisin jopa sanoa, että elän siitä. Se on samalla niin haikea, mutta ah, voi tuntea koko sielullaan sen kaiken uuden alkavan. Kai olen sisimmältäni vaeltaja, aina tahtoen eksyä ja löytää yhä uudelleen, elää.

    VastaaPoista
  4. Ihana tunnelma välittyy tästä. Minä rakastan rautatieasemia, niiden tunnelmaa, lähtöä ja paluuta.

    VastaaPoista