15. maaliskuuta 2012

ajattelemisolo,
kirjoittamisolo,
melankolinen olo
(vähän, muttei kuitenkaan)
ystävänkaipuu olo.
oloja oloja liikaa oloja.
ja minä juon kahvia ja se on jo ehtinyt jäähtyä ja tyttö kiinnittää tähtiä, ne roikkuu katosta
ja se on kuin avaruus, josta nautin,
meidän avaruus.
ja minä askartelen itselleni vihkoa ja ostan vanhoja kuvia, sellaisia joissa ihmiset hymyilevät ja ovat hassun näköisiä, mutta kauniita.
ja tänään seitsemältä aamulla (oho) aurinko oli kaunis, mutta silmät eivät auenneet
ja nyt kun katson ikkunasta, se on tässä edessä,
näen vain harmautta ja eihän tämä ole reilua, mihin katosi aurinko ja miksi kissa polttaa aina viiksikarvansa kynttilän liekissä.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti