7. elokuuta 2012

haistan syksyn,
kuulen sen tuulesta, niin kuin pieni melankolia astelisi pienin askelin luokseni,
vaikka osa kai asustaa jo luonani.
koitan olla positiivinen, pitää mielen korkealla, leijailla pilvissä mieluummin kuin maan alla,
vaikka.
kohta hän vie venäläiset romaaninsa hyllystäni,
kohta hän ei puhalla savua parvekkeella, joka joskus oli meidän.
kohta herään yksin kylmään aamuun ja kohta ----

olen herkässä tilassa ja aika liikkuu hitaasti,
voisipa sanoa
-siitä on kohta jo vuosi,
vaan ei.
joudun hitaasti elämään nämä hetket,
ajattelemaan nämä ajatukset,
käymään läpi sen kaiken, jota eniten pelkäsin.

kohta hän vie olohuoneen maton mukanaan.

pitää etsiä uusi.

2 kommenttia: