18. syyskuuta 2012

yöllisiä kohtaamisia, heräämisiä, ajatuksia.
mies käveli huojuvin askelin katulampun valossa, toinen jalka varjoissa,
ja minä seurasin sen askelia hiljaa, aavistamatta.
nukun itseni toisiin todellisuuksiin ja herättyäni olen vielä siellä, 
kaukana täältä.


2 kommenttia:

  1. kirjoitat niin hienosti.
    ja minä taas näin sinut phihih

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos! :>
      miksi minusta tuntuu, että olet pienenpieni keijukainen, jota minä en osaa ihmissilmilläni nähdä?
      koska aina kun kuljen sillä bussilla, missä minut viimeksi näit, olen sen jälkeen yrittäny pälyillä ympärilleni.

      Poista