25. maaliskuuta 2013

hieman eeva-liisa mannerta, olkaa hyvä:

Täällä


Miten yksinäisyys minusta leviää,
pensaat kuolevat pois,
puut pakenevat ja näädät, ja näädät.
Yön kylmyys työntyy hitaasti kauemmaksi
kuin jäätikön reuna
ja peittää pienet ruumiit.
Puut ulkopuolella tyhjyyttä kannattavat,
yksinäisyys
niin kuin kivi puulta puulle siirtyy.
Äärettömyyttä

ja lunta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti