5. elokuuta 2013

puhuttiin syksystä,
ja siitä, miten se aina pelottaa,
miten se värjää veden mustaksi,
ja siitä,
miten ihmisestä varisee väri putoavien lehtien mukana.

ja vaikka kuinka romantisoisi ruskaa,
kaulaliinoja ja höyryäviä teekuppeja,
löytää se kylmyys peitonkin alle,
muuttuu tummiksi renkaiksi silmien ympärille
ja sitä vastaan pitää taistella,
pitää taistella niin paljon,
ettei haalistu ja katoa.

1 kommentti:

  1. Ihania sanoja syksystä ja elämästä.<3 Kummaa miten vuodenajat vaikuttavat ja vievät medät mukanaan, vaikka kuinka yrittäisi vastustella sitä. Ihmiset, luonto ja kaikki menevät samaa kiertokulkua uudestaan ja uudestaan. Kaikesta sanomastasi, ja samaistumastani, romantisoinnista huolimatta syksy tuo minulle aina tullessaan pimeyttä. Itselläni moinen tuli vuosi sitten pahimpana kuin koskaan ennen. Lievällä pelolla tulevaa mahdollista odotellessa.

    VastaaPoista