15. lokakuuta 2013

koskaan en kaivannut ymmärrystä niin kuin silloin

ja löysin itseni vaeltamasta yksin pitkin vanhan kotikaupunkini pimeitä kujia 


muistatko ne sanat,
ne sivallukset,
sen kun kielsit minut (ja kerroit sen minulle)

tarraudun kissaani ja suukotan sitä niin, että se ahdistuu
tämän katon alla me olemme kaikki rikkinäisiä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti