8. syyskuuta 2014

sinä päivänä et lohduttanut minua

työnsit minut pois
ja lähdit kotoa ovet paukkuen

lähdettyäsi juon kahvini iron maiden- mukistasi 
sillä haluan yhä olla lähelläsi
ja upottaa hampaani mukin kovaa reunaa vasten
niin kuin sinä teet satunnaisina aamuina

kahvi iron maiden- mukista ei maistu yhtään sen paremmalta kuin mistään muustakaan mukista

silti tunnen lämmön kun kiedon sormeni lämpimän mukin ympärille
ja tiedän 
että tämä on vain näitä päiviä,
kohta tämäkin päivä kääntyy iltaan ja muuttuu yöksi
ja sinä tulet kotiin ja seuraavana aamuna otat kaapista puhtaan iron maiden -mukin,
etkä ymmärrä miksi se hymyilyttää minua kun kaadat kahvia silmät tokkurassa

(tämä on henkilökohtainen, anteeksi)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti