28. heinäkuuta 2016



kellun vaaleanpunaisen taivaan alla ja odotan maailman tuhoa
suljen silmät siltä ja sinulta

 toivon kasvien kiertyvän jalkani ympärille, kasvavan kiinni minuun,
vetävän pohjaan

kuitenkin niin kuin aina ennenkin,
 uin rantaan ja saavun kotiin, saavun sinun luoksesi ja hymyilen
hymyilen niin kuin hetkelliset maailmanloput eivät järkyttäisi minua
ja unohdan vaaleanpunaisen taivaan



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti