6. syyskuuta 2016

suoristan selkäni ja täydessä 25-vuotiaan pituudessa olen läsnä
näen päivä päivältä punaisemmat puut ja päälleni putoavat keltaiset lehdet
vastapäisen talon ikkunassa rinnat ja koiran 

suoristan selkäni ja sanon ajatukseni ääneen
suoristan selkäni ja vaadin tilani
näen edessä kävelevien ihmisten selät
ja kassajonossa vaihtuvat ilmeet ja äänensävyt särkevät korvia tai sitten eivät

näen päivä päivältä höyryävämmät hengitykset ja tiukemmin kiedotut huivit
yläkerrassa joku soittaa kitaraa ja jossain pesukone linkoaa
minä makaan sängyllä ja olen läsnä
katto on rapistunut niin että kuvio muodostaa kasvot ja ne kasvot ovat lempeät






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti