12. marraskuuta 2016

oli kai minunkin aikani 
kulkea ohi niiden päivien viikkojen vuosien
ja kasvaa
kasvaa

silloin huusin seinille ja sinulle
ja itselleni, varsinkin itselleni
silloin jatkoin matkaa vaikka olisi pitänyt pysähtyä
ja istua alas
silloin olin ihan eri tavalla kesken

kai vieläkin haluaisin olla se keskenkasvuinen kakara
saada anteeksi virheet ja kömmähdykset ja tahto läpi murjottamalla
silti tyytyväisenä huokaisen
noiden päivien muistoille jotka nyt ovat 
niin kaukana
kaukana
ja menneet, vääristyneet

oli kai minunkin aikani suoristaa selkäni
ja karistaa harteilta se tahmea raskas silloin niin rakas onnettomuus
ja kasvaa
kasvaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti