27. maaliskuuta 2017

sekasortoisessa ajatusmaailmassani kaatuu puita ja ihmisiä
kaatuisin minäkin ellen keittäisi niin monta kupillista kahvia aamuisin
täällä sekasorron keskellä on helppo kävellä pystypäin
ja suoraan
suoraan kohti niitä elämiä jotka olen jättänyt elämättä 
ja kaikkia niitä ihmisiä joita olen jättänyt tervehtimättä
tai niin, 
helppo on kävellä suoraan kotiin ja helpompi kaatua sänkyyn

minun  päässäni on tyyntä vain tuulen keskellä
olen pahoillani että elän tässä sekasortoisessa ajatusmaailmassani
tähän kaoottiseen kotiin kutsuin sinutkin
ja kun lohduttavat sanasi läikkyvät 
olen hetken vaiti
jos sinä joisit kahvin kanssani etkä lähtisi
ja jos pyyhittäisiin muistista kaikki ne kerrat kun en ollut tarpeeksi
ja jos oppisin yhtä sun toista
jos uskoisin itseeni






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti