5. maaliskuuta 2017

huolestuin siitä ettei sinulla ole ominaistuoksua

jos sinä joskus katoat, et tule mistään tuoksusta mieleeni
mutta
muistan sinut siitä kappaleesta jonka tahtiin tanssimme huoneessasi
tai niistä joita kuuntelimme jaetuilla kuulokkeilla sylikkäin
muistan sinut siitä albumista jonka laitoit soimaan ensimmäisenä aamuna kun heräsin viereltäsi
ja siitä seuravaasta jonka soidessa halasit lujasti

ei sinulla tarvitse olla ominaistuoksua
sinä olet musta kahvi ja vinyylien kääntely hitaina aamuina
lämmin syli peiton alla
tupakantuoksu takissa
oluen makuiset suudelmat 
ja yksi uusi viesti puhelimen näytöllä

kyllä sinä jäät mieleeni


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti