6. heinäkuuta 2017

todistin laskevan auringon säteitä valkoisilla seinilläni
huomasin otsani rypyt ja kiristyneet kasvot taas liian myöhään
istun tässä lattialla hetken, kaksi askelta sänkyyn
järjestän huoneeni uudelleen, en keksi tavaroilleni paikkaa
käyn vuoroitellen jokaisen tämän asunnon peilin läpi ja jokaisen niiden edessä löydän ääriviivani uudelleen
näyteikkunat leventävät niin myös viereisen makuuhuoneen peili
omani kaventaa mutta onko sillä väliä
mieluiten olisin aineeton ja ilman tätä suonien, jänteiden, luiden ja lihan täyttämää kehoa
mieluiten olisin yllä avautuva taivas ja hitaasti liikkuvat pilvet, kosketus iholla, sadesään tuoksu ja kiiltävä asfaltti
laskevan auringon säteet seinilläni ja minun varjoni siinä
olen yhä täällä



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti